Masijoki, Norja - Päivä 3
Yön aikana lämpötila tippui jokusen asteen pakkasen puolelle jäädyttäen eilisen sateen kasteleman maiseman. Aamuyöstä ulkoillessani revontulet liekehtivät kirkkaalla taivaalla, tässä vaiheessa reissua niihin oli tosin jo kerennyt tottua sen verta että makuupussin lämpö ja uni houkutteli enemmän.
Aamun valjetessa ulkona oli mukavan rauhallista ja kuivaa, toisin kuin teltassamme jonne tuntui kerääntyneen kaikki kosteus joka ei ollut kerennyt jäätyä ulkosalle. Tällöin makuupussi ei enää tuntunut mukavalle vaan mieluummin lähti ulkosalle nykimään kohmeisia mutta kuivia vaatteita ylleen. Kolmikko oli vaitonainen, jokainen hiljalleen touhusi kamppeittaan lähdölle kahvin kiehuessa. Aamupalaa syödessä alkoi juttu luistaa vanhaan tyyliin, siinä niputettiin tätä reissua yhteen ja suunniteltiin kovasti jo seuraavia koitoksia.
Aurinko nousee puolipilviselle taivaalle, tuoden valoa ja lämpöä, reissaajat ovat jo lähtövalmiina. Mielessä painaa jo pitkä ajomatka kohti omaa kotia, päätetään pyrkiä autolle tehokkaasti joten kalavehkeet pakataan reppuun ja asennoidutaan vain nielemään taivalta maisemia hyvästellessä. Leiri jää taakse taipaleen auetessa.
Kuljemme tulomatkasta poiketen ylempänä harvahkossa tunturikoivikossa ja matka maistuu. Puheissa pyörii lähinnä uudet reissut ja varusteet. Matkan edetessä alkaa puhe huomaamatta hiljalleen hiipumaan ja askel painamaan, väsy meinaa päästä yllättämään, aamun evästyksen jäätyä ilmeisesti vajaaksi. Reittimme laskeutuu takaisin joenvarteen paikkaan josta kulku helpottuu huomattavasti kun pääsee paikallisten mönkijäuralle tallustamaan. Joelle päästyämme alkaa energiatankkaus, mehukatti tiivisteet ja suklaarusinat esille, siinä virkosi niin mieli kuin ruumis. Heikin vapa oli lyhentynyt viimeisen taipaleen aikana puoleen, eikä nopeista etsinnöistä ollut apua, joten matkaa jatkettiin taas. Viimeinen huikonen autolle menikin sitten joutuin.
Autolle saavuttuamme olo oli jopa naurettavan helpottunut, samalla kaihoisa sillä olisihan tuolla pitempäänkin viihtynyt. Enempiä ihmettelemättä auto liikkeelle ja asvalttia nielemään. Matkalla Suomeen ja Hettaan oli paljon uutta ja ihmeellistä nähtävää jotka yöllä tullessa, revontulia ihaillessa, oli jäänyt huomiotta. Hettaan kaupoille täydentämään eväsvarantoja ja reittisuunnitelmaa tekemään, päädymme ajamaan etelään Pallas-tunturien itäpuolta Raattaman kautta Muonioon.
Onnellin kolmikko, kuvista kiitos Ollille.
Aamun valjetessa ulkona oli mukavan rauhallista ja kuivaa, toisin kuin teltassamme jonne tuntui kerääntyneen kaikki kosteus joka ei ollut kerennyt jäätyä ulkosalle. Tällöin makuupussi ei enää tuntunut mukavalle vaan mieluummin lähti ulkosalle nykimään kohmeisia mutta kuivia vaatteita ylleen. Kolmikko oli vaitonainen, jokainen hiljalleen touhusi kamppeittaan lähdölle kahvin kiehuessa. Aamupalaa syödessä alkoi juttu luistaa vanhaan tyyliin, siinä niputettiin tätä reissua yhteen ja suunniteltiin kovasti jo seuraavia koitoksia.Aurinko nousee puolipilviselle taivaalle, tuoden valoa ja lämpöä, reissaajat ovat jo lähtövalmiina. Mielessä painaa jo pitkä ajomatka kohti omaa kotia, päätetään pyrkiä autolle tehokkaasti joten kalavehkeet pakataan reppuun ja asennoidutaan vain nielemään taivalta maisemia hyvästellessä. Leiri jää taakse taipaleen auetessa.
Kuljemme tulomatkasta poiketen ylempänä harvahkossa tunturikoivikossa ja matka maistuu. Puheissa pyörii lähinnä uudet reissut ja varusteet. Matkan edetessä alkaa puhe huomaamatta hiljalleen hiipumaan ja askel painamaan, väsy meinaa päästä yllättämään, aamun evästyksen jäätyä ilmeisesti vajaaksi. Reittimme laskeutuu takaisin joenvarteen paikkaan josta kulku helpottuu huomattavasti kun pääsee paikallisten mönkijäuralle tallustamaan. Joelle päästyämme alkaa energiatankkaus, mehukatti tiivisteet ja suklaarusinat esille, siinä virkosi niin mieli kuin ruumis. Heikin vapa oli lyhentynyt viimeisen taipaleen aikana puoleen, eikä nopeista etsinnöistä ollut apua, joten matkaa jatkettiin taas. Viimeinen huikonen autolle menikin sitten joutuin.
Autolle saavuttuamme olo oli jopa naurettavan helpottunut, samalla kaihoisa sillä olisihan tuolla pitempäänkin viihtynyt. Enempiä ihmettelemättä auto liikkeelle ja asvalttia nielemään. Matkalla Suomeen ja Hettaan oli paljon uutta ja ihmeellistä nähtävää jotka yöllä tullessa, revontulia ihaillessa, oli jäänyt huomiotta. Hettaan kaupoille täydentämään eväsvarantoja ja reittisuunnitelmaa tekemään, päädymme ajamaan etelään Pallas-tunturien itäpuolta Raattaman kautta Muonioon.
Onnellin kolmikko, kuvista kiitos Ollille.
Kommentit
Lähetä kommentti