Masijoki, Norja - päivä 2

Heräsimme edellispäivän jälkeen virkeinä uuteen aamuun. Kello taisi lähennellä yhdeksää paikallista aikaa mennessämme nukkumaan ja tulihan tuota unta otettua liki 11 tuntia. Yön ainoa häiritsevä tekijä oli ollut sopuli rapistellessaan oviaukon tuntumassa hetken.

Sää oli harmaa. Hieman sateinenkin ja kaikinpuolin ankea, jos olisimme olleet missään muualla. Mutta luonnossa. Täällä sitä ei huomaa. Tulet nopeasti pystyyn, ne syttyivätkin melko kivuttomasti edellisen illan jäljiltä vielä, sillä puut olivat pysyneet kohtuullisen kuivina.

Kahvinkeiton ja pienen pohdinnan jälkeen totesimme, että tälle päivää paras suunnitelma on vetäistä yksi rinkka täyteen tarvittavia tavaroita ja jättää loput leiriin, sitten suunnata ylävirtaan virvelit mukana. Sinne siis ja matka alkoi taas taittumaan.

Maasto oli märkää. Lehdettömistä puista huolimatta oksat olivat onnistuneet keräämään huomattavan määrän kosteutta ja kastelivat housujen pinnan melko nopeasti. Onneksi vahakangas ei ainakaan heti imaissut itseään aivan täyteen vettä.

Olin varannut mukaan luottavaisin mielin vain Helly Hansenin kuoritakkini, jonka hengittävys on 10 000g/m² ja vedenpitävyys 10 000mm. Se osoittautui yllättävän hyväksi, eikä päästänyt vettä lävitseen. Housut sensijaan kastuivat melko piankin säärestä tiheän aluskasvillisuuden vuoksi, samoin kuin kengät, jotka olivat onneton valinta paremman puutteessa. Timberlandin valmistavat nahkaiset vaelluskengät, jotka ovat kyllä hyvät kävellä, mutta näihin olosuhteisiin varsi oli riittämätön, samoin saumat tuntuivat päästävän vettä lävitseen ja sukat kastuivat parin tunnin kävelyn jälkeen totaalisen läpikotaisin. Onneksi selvisin kuitenkin ilman rakkoja.

Kävelimme Masijoen pohjoispuolta edelleen länteen ja päätimme kiivetä edessä näkyvälle tunturille. Näkymät olivat mukavat ja harmiksemme huomasimme, että joen eteläpuolella olisi ollut enemmän tunturijärviä, joilla olisi onneaan voinut koettaa. Korkeutta tällä huipulla on Norjan karttojen mukaan n. 470m. Nimeä ei ole mainittu.

Jatkoimme vielä eteenpäin ja tulimme laaksoon, jonka pohjalla oli todella soista ja tiheää risukkoa. Purokin siinä keskellä virtasi ja viimeistään nyt saimme kasteltua kenkämme lopullisesti. Oli aika kääntää nokkaa kohti jokea jälleen ja päästä ruuanlaittoon. Juomapullot täytettiin surutta taas tunturipurosta. Maku oli hieman metallinen, mutta jokainen selvisi reissusta ilman oireita.

Pääsimme takaisin joenvarteen, joki tosin virtasi parikymmentä metriä alapuolellamme. Harjannetta oli jatkettava lisää itään, josta näimme pian komean sortuman. Se näytti melko tuoreelta ja päätimme laskeutua alas sitä ihailemaan. Kalapaikkanakin sen ympäristö näytti otolliselta.

Sortuman reunalla oli satoja kuolleita sopuleita veden varassa ja lisää ui joen yli vielä elävänä. Näky oli aika kuvottava, mutta luonto on jälleen tehnyt tehtävänsä.

Kalaa tuoltakaan paikalta ei tullut, mutta se ei suuremmin harmittanut, sillä ympäristö oli todella upeaa. Jylhät joenpenkat ja kirkkaakin kirkkaampi vesi sekä luonnon rauhallisuus vei taas ajatukset aivan muualle. Pian kuitenkin alkoi nälkä kaivella ja sopivan hiekkarannan tullessa vastaan päätimme, että tässä on hyvä keitellä päivän ateriat. Keittolinjalla mentiin taas ja Trangia näytti jälleen kyntensä hyvänä retkikeittimenä. Kuuma keitto teki kehossa todella hyvää ja energiaa tuli taas ihan eri malliin. Rinkan taskun märät suklaatkin olivat uskomattoman maukkaita.

Ruuan jälkeen jatkoimme joenpenkkaa kohti leiriä jälleen, ja päivä alkoikin pian kääntyä illaksi. Poikkesimme vielä ylängölle paremman maaston toivossa ja siellähän olikin mitä mainiointa kulkea, jäkäläpohja oli tasaista, eikä aluskasvillisuutta juurikaan ollut. Harvassa koivikossa oli helppo taittaa taivalta.

Päivän taittuessa illaksi alkoi tuttu kallio jälleen häämöttää ja tietty ilo oli myös leiriin pääsemisessä, sillä vaatteita oli yritettävä kuivattaa parhaamme mukaan seuraavalle päivälle, joka olisikin jo lähtöpäivä. Sade onneksi loppui leiriin päästyämme ja tulet saimme aikaiseksi. Kävelysauvojen varaan rakennettiin laskuvarjoköydestä pyykkinaru, jolle saimme vaatteita kuivamaan. Taisi siinä yksi kävelysauvoista saada vähän siipensäkin kivenkolossa, mutta käytössä se on yhä tänäkin päivänä vielä.

Nuotiolla kuivattelu vaatii jatkuvaa valvontaa, jos haluaa vaatteitaan nopeasti kuivatella, sillä palamisen vaara on olemassa ilmeisenä. Omat kynsikkääni jo hieman vaihtoivat väriä, samoin kuin housun etumus, jonka onneksi kerkesin ottaa pois ennen suurta vahinkoa. Pari vyölenkkiä siinä alkoi hieman jo haalistua.

Illalla muuamia heittoja tehtiin vielä leirin edustalla, mutta joki tuntui tyhjältä. Ja kyllähän sitä vähän ounasteltiin, olimmehan todella myöhään liikkeellä ainakin mitä taimeneen tulee. Harjukset olisivat vaatineet ehkä vähän eri välineitä.

Illalla uni maittoi taas hyvin, eikä päivän tapahtumat tuoneet kuin hyvän mielen. Kaikesta huolimatta oli taas hieno päivä hienoine maisemineen upeassa luonnossa.