Työkaluista jatkopohdintoja
Syksy vierähti nopeasti ja vuosikin kerkesi vaihtua tässä ihmetellessä, sen kummemmin ei mukamas kerennyt luonnossa oleilemaan.
Leatherman Surgen kenttätestaukset jatkuivat siis kaikenmoisilla asennuksilla joiden ohessa tavitsi parit makkaratikutkin vuoleskella. Mitään varsinaisia yllätyksiä Surge ei alun jälkeen ole tuottanut, perusvarmaa suoritusta ilman mainittavia kehuja tai moitteita, siis ihan jees laite. Aluksi minua arvelutti laitteen koko, nämä kun ovat vähän muhkummat kuin sveitsiläiset tai pikkuveli Wave, jokusen päivän käyteltyä paikka kourasta kuitenkin löytyi ja käyttö tuntui täysin luonnolliselta. Aika on saattanut kullata muistot mutta edelleen joskus kaipaisin enemmän vanhaa sveitsiläistä tämän jenkin tilalle. Autosähköasennuksissa nämä ovat olleet kakkostyökaluina, Knipexin rullaavien abikopihtien rinnalla, kaiken muun muun voi tehdä paitsi liittimien puristamisen.
Välillä kovastakin kohtelusta ei ole jäänyt, vielä, muita jälkiä kuin parit hitsausnöölit pihtien kylkeen. Jopa pihtien tartuntapinnat ovat uudenveroiset vaikkakin välillä ote on lipsunut. Eräänä päivänä tylsän harmaa ulkomuoto alkoi tympiä ja päädyin vähän värjäämään pelkät runko-osat camospryyllä hiekan väriseksi. Eipä näistä kummempaa sanottavaa ole, hyvät pelit kannattaa ostaa jos kokee tarvetta.
Leatherman Surgen kenttätestaukset jatkuivat siis kaikenmoisilla asennuksilla joiden ohessa tavitsi parit makkaratikutkin vuoleskella. Mitään varsinaisia yllätyksiä Surge ei alun jälkeen ole tuottanut, perusvarmaa suoritusta ilman mainittavia kehuja tai moitteita, siis ihan jees laite. Aluksi minua arvelutti laitteen koko, nämä kun ovat vähän muhkummat kuin sveitsiläiset tai pikkuveli Wave, jokusen päivän käyteltyä paikka kourasta kuitenkin löytyi ja käyttö tuntui täysin luonnolliselta. Aika on saattanut kullata muistot mutta edelleen joskus kaipaisin enemmän vanhaa sveitsiläistä tämän jenkin tilalle. Autosähköasennuksissa nämä ovat olleet kakkostyökaluina, Knipexin rullaavien abikopihtien rinnalla, kaiken muun muun voi tehdä paitsi liittimien puristamisen.
Välillä kovastakin kohtelusta ei ole jäänyt, vielä, muita jälkiä kuin parit hitsausnöölit pihtien kylkeen. Jopa pihtien tartuntapinnat ovat uudenveroiset vaikkakin välillä ote on lipsunut. Eräänä päivänä tylsän harmaa ulkomuoto alkoi tympiä ja päädyin vähän värjäämään pelkät runko-osat camospryyllä hiekan väriseksi. Eipä näistä kummempaa sanottavaa ole, hyvät pelit kannattaa ostaa jos kokee tarvetta.
Uusin tulokas on kirves Kettuhiekalla katkennen tilalle, tai onhan tuokin jo kohta pari kuukautta roikkunut tuossa rinkan kylessä kaapissa, ei vielä iskuakaan ole lyöty. Katkennut kirveenihan oli Fiskarsin pikku retkikirves, nykyisin mallia X7 mutta omani oli vielä vanhaa mallimerkintää jota en muista, tämä oli asiansa ajava halkoja mutta monesti kaipasi järeämpää. Omistin Fiskarsin X5 ja X7 kirveet ja mielestäni molemmat ovat yhtä tehokkaita, molemmilla suora kuiva pölli halkeaa nätisti mutta ongelmallisempi kiero ja märkä ei millään. Molemmilla joutui käyttämään kirveen varrelle hupaa tekniikkaa jossa kirves lyödään halkaistavan pölkyn päähän ja sitten pölkyllä hakataan kirvestä jotain kovaa vasten.
Olinkin jo reilun vuoden suunnitellut päivitystä isompaan ja nyt jouduin pakkohankinnan eteen, kätevää loppui se arpominen. Marssin määrätietoisesti hyllylle ja nappasin mukaani X11 halkaisukirveen, tämä on edeltäjäänsä tuplasti painavammalla terällä ja kymmenen senttiä pitemmällä varrella varustettu työkalu. Koska kirves lihoi tuolla kauppareissulla puolisen kiloa kevensin vastavetona makuupussia kilolla, makuupussista ja kirveksestä jatketaankin lisää tuonnempana.
Nyt kun varustus on taas vähän parantunut pitää alkaa suunnittelemaan reissuja.
Kommentit
Lähetä kommentti