Kaldoaivi elokuussa, osa 3

Kolmantena varsinaisena vaelluspäivänä oli tarkoitus jättää leiri nykyisille sijoilleen ja lähteä virveleiden sekä kevyen varustuksen kanssa päiväretkelle kiertämään läheisiä järviä ja samalla kavuta jokivartta yläjuoksulle etsimään sen alkulähteitä. Aamupalaksi maisteltiin graavilohta ruisleivän päällä, tällä kertaa onnistunutta ja kertakaikkiaan! Hetken aikaa leijailin taivaissa makuelämyksen saattelemana, niin hyvää se rehentelmättä oli, vaikka itse sanonkin!

Päivän retkeä varten kääräisin vyötäröllä Kajkan huppuosan, jossa on hihnat tätä käyttöä varten ja täytyy sanoa, että ratkaisu toimii yllättävän hienosti, vielä kun hihnan pujotta matkalla parista vyölenkistä, pysyy laukku raskaallakin lastilla hyvin vyötäisillä ja taskut ovat näppärästi käsillä.

Kalastelimme jokivartta jälleen yläjuoksulle mentäessä ja ensimmäiseen pariin tuntiin ei tainnut paria haukea enempää olla kontakteja. Järvet olivat matalia ja rehevärantaisia, osittain ihan suota ja heinikkoa. Tuntui, ettei täällä ole kalaa.

Sitten tulimme pienen joen alajuoksulle, jossa oli todella syvä suvanto ennen järveen laskevaa loppuosaa. Joona heittikin ensimmäisenä suvannon keskelle ja johan tärppäsi taas kunnolla, mutta ei pysynyt kiinni muutamaa sekuntia pidempään. Kirkkaassa vedessä nähtiin, että oikein mukava lohikala siellä taas kävi kokeilemassa. Sitä varmaan puolisen tuntia eri suunnilta koitettiin vielä härnätä, mutta tuloksetta, eikä muutakaan elämää siinä suvannossa enää tuntunut olevan. Matka jatkui siis ylöspäin.

Joki kapeni ja madaltui, seuraava suvanto tuli vastaan matalana ja suurena. Jallitin siitä muutaman noin 30cm taimenen tai tammukan, jotka jatkoivat eloaan joessa. Kai jäi kalastelemaan suvannon seutuihin ja Joonan kanssa jatkoimme aina vaan ylemmäs, saaden välillä yhden, välillä toisen pienen tammukan. Lopulta tulimme taas järven rantaan, josta joki lähti kapeana ja syvänä. Järven päässä oli ikään kuin pieni lampi, joka oli kapealla kaistaleella kytkeytynyt järveen ja josta joki sitten lähti laskemaan. Siitä söi taimen innokkaasti, 3-5 sellaista noin 40cm taimenta siinä käytettiin rannalla, mutta yhtään mitan täyttävää yksilöä ei sattunut koukkuun. Jatkoimme matkaa pienelle penkereelle, joka teki eräänlaisen pistoksen järvelle. Joonahan siitä komeasti leiskautti yhden mittataimenen rannalle, joka päätettiin ottaa ruokakalaksi. Lähdin itse järven etelärantaa kiertämään hieman edeltä, Joona seurasi perässä.

Näin hiukan edempänä mielenkiintoisen kiven, jonka kärki oli pinnalla, muuten ranta oli vain pientä kiveä täynnä. Ainoastaan tuo yksi pisti esiin järven pinnan alta. Jotenkin vaisto neuvoi heittämään sen kiven lähistölle ja siitähän sitten koukkuun tarttui toinen mitan täyttävä taimen, joka jäi sitten myös ruokailua varten raksiin roikkumaan. Muistaakseni ne taimenet olivat päivän ainoat, mitkä saimme rantaan asti. Molemmat tulivat jokireitin ylimmästä järvestä. Mielenkiintoista. Ylin järvi poikkesi myös muista olemalla karumpi selkeästi, tällä lienee vaikutusta asiaan.

Takaisin leiriin ja kolmas päivä pakettiin. Tänä yönä Joonalla oli ollut ilmeisesti hiukan kylmä, sillä makuupussina reissulla hänellä oli vain onneton, huputon pussi, missä ei oikein ollut kummoista täytettäkään. Onneksi kuitenkin pärjäsi edes kohtuudella. Itse kannoin vielä Marmotin Sawtoothia ja tämän reissun aikana ajatus kevyemmän pussin hankkimisesta konkretisoitui mielessäni.

Neljäs päivä johdatteli meitä takaisin joen alajuoksulle, yli tutun vedenylityksen ja kohti läheisen tunturijonon lakea. Sen takaa löytyisi mielenkiintoinen järvi, jota oli päästävä kalastamaan. Matka leiristä tunturijonon laelle meni yhdessä hujauksessa ja samoin siitä eteneminen leiripaikalle järven rantaan. Kokonaismatkaa tuli vaatimattomat viitisen kilometriä linnuntietä ja aikaakin kulutettiin vain pari-kolme tuntia. Sinänsä hyvä, sillä kevyempi päivä tuli tarpeeseen kehoillemme ja jäihän taas kalastukseen enemmän aikaa.

Leiriä pystyttäessä tuuli yltyi melkoisiin lukemiin ja järven takana jylläsi pieni ukkosrintama, joka onneksi painui meistä ohitse etelään. Leirissämme ei edes satanut vaan katsoimme kaunista sateenkaarta järven toisella puolen. Mylläkän mennessä ohitse suuntaismme jälleen kalaan, järvestä laskevaa puroa kokeilemaan. Se oli paikoitellen todella syvä, pakoitellen taas erittäin matala. Tammukkaa siinäkin oli, kunnes Joona koukutti yhden mittataimenen siitäkin. Se laskettiin kuitenkin takaisin.

Myöhemmin palasimme järven rantaan ja Joonan kanssa päätimme kiertää koko järven kokeillen rantoja. Kai jäi leiriin ja lähistölle perhoa uittamaan. Enpä kerennyt jokisuuta pidemmälle kun ensimmäinen taimen tarttui koukkuun, sainkin sen jo käteni alle, mutta mokoma ravisteli itsensä vapaaksi ja pakeni takaisin syvyyksiin. Järven eteläranta tuotti tulosta ja sen varrelta Joona taisi koukuttaa peräti kaksi taimenta, minullakin yksi taisi käydä kiinni sen pidempään kuitenkaan koukussa viihtymättä.

Loppujärven kiertäminen oli tuskaisempaa, ei kalaa ja maasto oli vetistä kumpareikkoa. Matkaakin lopulta kertyi järven kiertoon yli 5 kilometriä, mikä tuntui jaloissamme päästyämme takaisin leiriin. Illaksi oli kuitenkin ruokakalat taas saatu ja tuletkin tehtiin reissun komeimmat. Pannulle voita ja kalaa, kyllä taas meidän kelpasi.