UQ testiä Seinäjoenseudulla

Perjantai ilta, kello lähenee kahdeksaa, mitäköhän tässä keksisi, kuvaamaan voisi lähteä, nopea vilkaisu pihalle, tuolla mitään värejä ole taivaalla, hukkareissu siitä tulisi. Melkein kerkesin masentua kunnes vilkaisu Forecan sivuille lupaili koko yöksi noin viiden asteen pakkasta, tämähän olisi otollinen hetki lähteä testaamaan UQ kun ei lauantaillekkaan ollut aamusta mitään sovittua.

Kaapin ovat levälleen ja tavaraa survomaan tyhjään rinkkaan, hetkinen jotain uupuu ja pahasti, missä on Trangia? Ei näy missään. Nopeaita ajatusketjuja kävin lävitse kunnes sytytti, se mokoma jäi jouluna kotona käydessä sinne, nyt ei sitten juoda kahvia. Pyörittelen mielessä erinäisiä vaihtoehtoja minneppäin menisi, autolla ei viitsi lähteä ja aivan sama minne menee kun ei kuitenkaan ole puita. Päädyn menemään noin viiden kilometrin päähän kämpiltä olevalle laavulle.

Matka meni varsin leppoisasti, kuu päistoi ohuen pilviharson lävitse, josta vielä Sevon valot heijastuivat, maisema oli niin kirkas ettei ollut mitään tarvetta valoille vielä leirissäkään touhutessa. Kuten arvelinkin ei puita laavulle oltu tuotu, paikalla oli kuitenkin pieni pokasaha ja jokunen tuulenkaato mitä oli tulipuiksi pienitty. Märkiä kuin mitkä, vaivoin sain sytytettyä savuavan, alusta asti hilloksella palavan keon, joka erittäin etäisesti muistutti nuotiota. Eipä tässä olisi kahvi kiehunutkaan vaikka pannu olisikin ollut mukana. Heitin maton puuhun roikkumaan valmiiksi ja kävin nappaamassa parit kuvat.

Yhdentoista kieppeillä kommin viimein riippumattoon, ei mennyt kauaa kun totesin ettei noin viidessä pakkasasteessa ja parin metrin tuulessa eristys riitä takapuolen kohdalla, ratkaisin ongelman laittamalla päälystakin alleni makuupussin sisälle. Sittein alkoi lämpöä jo piisaamaan ja uni alkoikin tulla, herään heti nukahdettuani jumalattomaan pamaukseen, kuulosti aivan kuusen kipinöinniltä nuotiossa mutta paljon voimakkaammalta. Järkytyksestä selvittyäni hoksasin että puusta tippui lunta tarpille joka piti varsin kovaa ääntä. Päätin jatkaa unia, sillä olin jo enimmät lumet kolistellut alas puista. Nukuinkin sikeästi kolmisen tuntia mutta heräsin varpaiden paleluun, UQ oli uinut pois jalkojen alta, korjasin tilanteen ja jatkoin unia. Tämä toistui parin tunnin välein kunnes kello oli yhdeksän ja päätin nousta.

Helkkari, eihän mulla ollutkaan kahvivehkeitä, äkkiä leiri kasaan ja kämpille oli päälimmäisenä mielessä. parit kuvat kuitenkin aamutuimaan vielä napsin ja sitten menoksi.

Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu, sain vahvistukset epäilyilleni ettei UQ pysy kunnolla paikoillaa ja vaatii vielä patentin. Eristys oli ihan riittävä kun kerran aina reissussa mukana oleva takki riitti takaamaan mukavat unet.

Haixit taasen oli lievä pettymys, oli sen verta lämmintä että jalat jaksoi sulattaa lunta kengän päälle, siitähän nahka viimein imaisi itsenä märäksi ja leiriin pysähdyttyäni jäätyivät aika pian käyden kohtuu viileiksi. Kovemmilla pakkasilla ei tämmöistä ongelmaa ole ollut. Jonkunverran kerää katseita aavikkokuoseihin pukeutunut vaeltaja Seinäjoen lähiöissä tammikuussa, en ymmärrä miksi.