Pääsiäinen Kulhavuorella

Viime reissusta oli taas kulunut aikaa ja kevään kelit houkuttelivat poppoota liikkeelle jälleen. Tällä kertaa kohteeksi yhden yön reissulle valittiin Keski-Suomen Kulha, joka on muodostunut jo eräänlaiseksi vakiopaikaksi tämän lähialueretkeilyn suhteen. Sieltä löytyy hieman normaalista poikkeavaa maisemaa ja monenmoista ihmeteltävää siellä kävijälle, mm. majavien suuri pesä ja pato, syväojanrotko ja sen mahtavat jäät sekä tietysti itse kulhavuori.

Reissu alkoi taas myöhään illalla melko spontaanin päätöksen tuotteena ja pelipaikoille alettiin taivaltamaan noin seitsemän aikaan illalla. Hanki kantoi rinkan kanssa kulkijaa kuitenkin hyvin ilman suksiakin ja niinpä muutaman kilometrin taivallus perille ei tuottanut suurempia ongelmia. Ainoastaan nousu kulhavuoren huipulle rinkka selässä nosti sykkeen lähelle maksimia.

Olin itse varustautunut reissuun Marmotin Sawtooth Regular –pussilla, jonka pakkasrajat paukkuvat -9 asteen jälkeen ja yöksi oli luvattu -15... no olihan noissa olosuhteissa ennenkin nukuttu, joten kokeillaan. Makuualustana Expedin Downmat, joka koki kolhun ja sai aamun köllöttelyjen yhteydessä reiän itseensä. Onneksi paikkaaminen ei ole onglema. Minä nukuin teltassani ja Eetulla oli tuttu riippumajoite uudella alustakeksinnöllä sekä huovalla kylmän kerin varalle varustettuna. Kuulemma nukkuikin ihan makeasti, jopa poikkeuksellisen hyvin. Eetun pussi on sama kuin itselläni, mutta keinotäytteellä. Pakkasraja taitaa olla sama tai ainakin lähelle.

Illan tulien tekoon tarvittiin puita ja niitä löytyykin läheltä liiteristä, joka on kävijöitä varten ladattu rankapuulla. Polttopuiden kuljettaminen leiriin tehtiin kekseliäästi irroittamalla Eetun U.S Molle rinkasta itse pussiosa rangasta ja kiinnittämällä puut irtoremmeillä rankaan. Toimii! Mutta painaakin kuin synti.

Minulle tuli yöllä kylmä, viima tuntui teltasta huolimatta puskevan koko pussin läpi päästä jalkoihin vieden kaiken vähäisenkin lämmön mukanaan ulos. Nukuin puolituntisia pätkiä ja lopulta 5.30 ponkaisin ylös kun luonnolliset tarpeet niin vaativat. Samalla ajatus nuotiosta lämmitti mieltä jo etukäteen ja sytytinkin sen samalla. Päätin jatkaa unia taivasalla nuotion vieressä ja purinkin teltan samalla pois. Sain unta vielä puolisentoista tuntia ja nukuin hyvin. Heräsin ääniin kun Eetu availi oman majoitteensa vetoketjuja kahdeksan aikaan aamulla. Vesi oli jäätynyt yöllä pulloihin, mutta sain sen sulateltua hitaasti nuotion vierustalla niin emme jääneet ilman kahveja.

Eetukin siirsi makuualustan ja huovan tulen lähelle ja kappas, mikäs siinä lämpimässä aamuauringossa nuotiolla köllötellessä. Olo koheni tiuhaa tahtia ja tuoreen kahvikupposen jälkeen väsymyskin väistyi odottamaan iltaa. Siinä oli suorastaan nautinnollista makoilla kun aurinko kuumotti kasvoilla ja toinen kupillinen kahvia oli maukkaan täyteläiseksi tekeytynyt. Mukaan pakattu suklaapiirakan pala antoi vielä energiaa kiertoon ja kyllä elämä hymyili. Aikamme siinä ihmeteltiin pääsiäisen aurinkoa ja luonnon hiljaisuutta, naurettiin taas reissun luonteelle ja alettiin hiljalleen keräilemään kamppeita kasaan.

Paluumatkalla autolle nähtiin vielä tuoreet suksien jäljet, jotka joku oli tullessaan maahan luonut. Liekkö liittyneet aamulla kuultuun laukaukseen läheltä. Saakohan tähän aikaan edes metsästää mitään? No, melko pienen ajatuksen tuolle uhrattuamme jatkoimme matkaamme autolle. Taas oli yhden yön verran kerätty lisää kokemuksia.