Minihiihtovaellus - Aakenus

Viikko 13, olin suunnannut kulkuni Ylläksen maisemiin murtomaahiihtoa harjoittamaan, reissaajan sisimmässä kuitenkin kyti haave yöreissusta tuntureiden kätköihin.

Pakkauksissa kotoa lähtiessä tapahtui muutamia virheitä jotka yhdessä vallitsevien keliolosuhteiden kanssa pakottivat pitämään vaelluksen minimaalisen lyhyenä niin ajallisesti kuin matkalliseti. Pahimmaksi puutteksi voisi mainita vaellussauvojen unohtuminen josta myöhemmin lisää.

Parina päivänä taivaalle kytätessä alkoi tuntua jo pahalta että joudun hylkäämään suunnitelmat reissusta, räntää tuli kymmenisen senttiä yhtenä päivänä ja pilvet roikkuivat alhaalla, samanlaista Foreca lupaili koko viikolle. Viimein ennusteet muuttuivat parempaan ja muiden matkalaisten aikatauluihin sopi meikäläisen vienti jättöpaikalle ja noutokin seuraavalle päivälle saatiin sovittua. Joten ei muuta kuin kamat rinkkaan ja matkaan.

Ensimmäinen päivä.

Reittisuunnitelma muodostui seuraavanlaiseksi, Lähtö Totovaaran pirtiltä, latua pitkin kohden Pyhäjärveä, pieni koukkaus Haavepalolle, leiripaikka Moloslehonporokämpälle tai Pyhäjärven autiotuvalle, reitin kunnosta riippuen.

Itse sankari Haavepalolla. Eihän sieltä kelin takia mitään nähnyt, tulipahan käytyä.

Keli muuttui matkan edetessä aina vain märemmäksi ja alkuviikosta satanut lumi alkoi synkistää mieltä, epälin jo voimiani että pääsenkö porokämpälle ollenkaan kun sinne ei enää latukartan mukaan latua koneellisesti tehdä. Matkaahan ei vielä ollut takana kuin nelisen kilometriä ja edessäkin alle kymmenen, suksi toimi, rinkka ei painanut selässä mutta henkinen kantti alkoi pettää. Päätin evästää hetken ja tarkistaa reittisuunnitelmani ,niin varsinaisen- kuin varasuunnitelmankin. Päälimmäinen ajatus alkoi olla tässävaiheessa että pakkohan tuommonen matka on jaksaa, paljon pitempiä huikosia edellispäivät hiihdetty, tosin hieman kevyemmän kamerarepun kanssa.

Sain itseni liikkeelle ja tarmoa alkoi löytyä, matka porokämpän risteykseen meni yhdessä hujauksessa alkumatkan rämpimiseen verrattuna. Risteyksessä mieli parani entisestään, vasta ajettu konelatu lähti kämppää kohden.
Kämpälle suunnatessa tuuli alkoi yltyä kuivaten keliä inhimillisemmäksi, vesisade loppui mutta kylmä alkoi suolla hiihdellessä kosteissa kamppeissa tulla. Aakenuksen rinteitä ei pilven sisästä näkynyt, kuitenkin tiesin niiden edessäni olevan noin kilometrin päässä hukkuen harmauteen. Kello hivutteli neljää kun mutkan takaa alkoi näkyä harmaata hirttä, JES nyt saa kuivaa vaatetta ylle ja kuumaa kahvia suklaan kera. Mökki oli pieni ja lämpeni nopeasti kotoisaksi, tulen loimussa tutkin karttaa ja pohdin huomisen reittiä. Päätin lähteä kokeilemaan hangen kantoa heti ennen pimeää Aakenuksen päällä ja tehdä johtopäätöksiä vasta sitten.

Rinteeseen nousin kesäreittiä kämpältä suurinpiirtein pohjoista kohden, jälkiä uuden lumen alla oli yllättävän paljon ja hankikin kantoi tämän alla. Tuuli vei pilviä hyvää kyytiä pois Aakenuksen rinteeltä kun pääsin puurajan ohitse, parikymmentä metriä vielä edettyäni pilvi imaisi minut täysin sisäänsä, lunta satoi sakeasti enkä nähnyt enää seuraavia reittimerkkejä enkä edes puurajan hahmoa aivan takanani. Muutamat kuvatukset valkeudesta ja nopsaan takaisin kohti kämppää ettei vaan päätysi lehtien sivuille.

Kämpälle päästyä vaihtui samantien märät monot Haixeihin ja tuulitakki Heliconin kalvotakkiin, jovain alkoi leirielämä maistua varsinkin kun nuudelit tekeentyivät riippumattoa viritellessä läheisen kuusipuskan suojiin.













Loppuilta menikin rauhaisasti hiljaisuudesta nauttien omiin ajatuksiin uppoutuen, kahvia siemaillen.
Seuraavan päivän paluumatka ja varuste spekulaatio ilmestyy tuonnempana, toivottavasta piakkoin.