Kettuhiekka

Pikkusiskoni kertoili  kesällä käyneensä jossain Suolahden ja Suomiaisten välillä näkötornilla, joka kuuluu Laulavan Mörön polkuun. Jäin miettimään että ensi kesänä voisi olla ihan hauska meloa polun pohjoisimpaan pisteeseen, Keiteleen rannalla. Paikka alkoi kuitenkin vaivaamaan ja niimpä pistin Heikille viestiä että onko kuullut paikasta, siitähän se kierre alkoi, karmeella kiireellä romut rinkkaan ja autoon.

Suunnitelma oli kauniin yksinkertainen, Suolahden smarketista eväät, jotain simppeliä kun lyhyt yhden yön keikka tiedossa, auto parkkiin niin lähelle kohdetta kuin kehtaa ja täsmäisku kohteeseen. Nostelimmekin rinkkoja selkään varsin asialliseen aikaan, aamun vesisade oli loppunut ja taivas alkoi kirkastu. Reipas kilometri kikkailtiin märillä kallioilla maisemia ihastellen ja kolmen paikkeilla saavuimmekin jo pohjoisemmalle tulipaikalle.

Päädyimme majoittautumaan rannan eteläpäässä olevan tulipaikan välittömään läheisyyteen. Pystyttelimme nukkumapaikkoja kaikessa rauhassa, tuuli yltyi hiljalleen puhdistaen taivaan pilvistä, ilta oli valoisin pitkiin aikoihin. Leiri oli valmis, tuli rätisi lämmittäen mukavasti tuulessa, kahvikin oli jo kiehumassa, mikäpäs siinä kuutamoa odotellessa.

Nälkähän siinä alkoi yltyä uhkaavasti , tilanne oli korjattava pikimmiten. Hetkittäin meinasi kokkaillessa hymyilyttää tämän kertainen simppeli eväspolitiikka, Heikki keitteli kana & pekoni tortelloneja samalla kun minä paistoin pannulla niiden kaveriksi possun sisäfilettä. Mahan kun oli saanut täyteen jälleen oli aika heittää kamera rannalle valottamaan, samalla kun keittelee itse vähän lisää kahvia.

Enhän minä saanut yhtään julkaisukelpoista ruutua, kirveestäkin katkesi varsi, kahvi oli sentään kokolailla juotavaa ja keksit hyviä. Yritettiinhän siinä sivussakin ostatella minulle parempaa jalustaa muttei kukaan halunnut myydä, ainakaan sillä rahalla mitä minä tarjosin. Viimein latasin rinkasta kameraan kiinni niin pitkän putken että sain napattua kuvan kissan jäljistä marsin pinnalla.

Tuuli yltyi koko ajan ja päädyimme joskus ennen puoltayötä siirtämään itsemme nukkumaan. Heikillä oli luottoteltta ja taisipa olla vielä Cumuluksen pussikin mukana, joten hän pärjäsi turhankin hyvin. Itseäni taasen kylmyys pelotti nukkumaan mennessä, sillä olin aiemmin kovassa tuulessa kohdannut tilanteen jossa tuuli pääsee puhaltamaan underquiltin ja riippumaton väliin. Tällä kertaa olin onnistunut kasaamaan setin siten ettei tuuli päässyt yllättämään, mutta olin asentanut maton vinoon jalkopäätä kohden, joten yöllä jalkani valuivat alusesta ohi ja alkoi kylmätä. Yö sujui kuitenkin niin leppoisasti että heräsimme uuteen päivään vasta puolen kymmenen paikkeilla.

Kevyt aamupala koostui puurosta, sisäfileestä, kahvista ja runsaasta määrästä suklaata. Suoritettuamme tankkauksen olikin aika lähteä paluumatkalle. Paikka oli varsin hieno, taattua Keitele laatua, saattaapi olla että tänne palataan vielä vesiteitse.


Lisätietoa Laulavan Mörön polusta.
http://www.jalan.fi/morkopolku/morkopolku.html

Muuten ne kissan jäljet oli siinä rantahiekalla, ei kaukaisella planeetalla, niin ja oikeastaan tein ne itse.