Staabikapteenin vanavedessä
Edellisestä reissusta onkin jo aikaa, se tapahtui nimittäin
pääsiäisenä. Tännekkin päivittämättä jäänyt reissu sisälsi syvässä lumessa
rämpimistä Keiteleen jäillä ja yhden kuumeisen yön saunan lauteilla. Toistaalta
ehkä hyväkin, ettei sitä reissua sen paremmin dokumentoitu.
Jotain jäi kuitenkin hampaankoloon, sillä talvellakin
Keiteleen saaristomaisemat näyttivät houkuttelevilta ja jo silloin haaveiltiin
kesäisestä revanssista. Nyt sopiva hetki tarjoutui, joten volkkarin kontti
täytettiin ruualla ja muulla epäolennaisella tavaralla, perään sidottiin kärry
ja siihen lastattiin kolme Yukon Expedition –kajakkia.
Kajakkimatkan alku päätettiin tehdä Matilanvirralta. Siitä
päästäisiin myötätuuleen mukavaa kyytiä ja pitkällekin niin halutessaan. Reissu
alkoikin iltamyöhällä ja melkoisessa tuulessa. Minullakin kanoottikilometrejä
oli melkoinen määrä, mutta kajakilla sen sijaan olen vain kokeillut melontaa
muutaman sata metriä ja harjoitellut perus pelastautumisliikkeitä yhden iltapäivän.
7-10 m/s ollut myötätuuli ei siis ollutkaan ehkä paras mahdollinen aloituskeli
kajakkimärkäkorville. Eetullahan kokemusta olikin jo useamman reissun ajalta.
Kertonselän ylityksessä kuitenkin yrityksen ja erehdyksen
kautta päästiin homman makuun ja kajakit pysyivät lähes metrisistä aalloista
huolimatta pystyssä. Matka taittui lähes lentäen ja kilometrejä ensimmäisenä
iltana kertyi vajaassa parissa tunnissa
reippaasti yli kymmenen ja yöpaikka löytyi lopulta jo Karttuselän puolelta
Isosta Mäntysaaresta. Illan eväät löysivät paikkansa unihiekkakin alkoi
silmissä siinä määrin hiertää, että fiksuin liike oli sukeltaa makuupussin
pohjalle keräilemään kadonneita voimia.
Toinen päivä käynnistyi vielä tuulisempana, vettä ei onneksi
satanut lähes ollenkaan. Tavoitteena oli kierähtää Inkerinsalon takana
kurkkaamassa Hietasaaren rantoja. Sinnehän myös lähdettiin ja ensin suunnattiin
Isosta Mäntysaaresta kohti Isoa Karttusaarta. Matkalla aallokko kasvoi jälleen
metriluokkaan ja meno äityi siinä määrin hurjaksi, että reittisuunnitelmaa
muutettiin menemään Listonsalmen läpi Inkerinsalon itäpuolelle tuulensuojaan.
Eikä aikaakaan kun kajakit kuljettivat kulkijat Pohjoisniemen kärkeen. Sieltä
oli hyökättävä vastatuuleen kovaan aallokkoon, mutta vastatuuleen meno oli turvallisempaa
ja jopa hauskaa. Vettä sai syliin siinä määrin, ettei hiki päässyt yllättämään
ja kädet huusivat vastalauseita kun viimeisiä vetoja vedeltiin Hietasaaren
rannalle. Siitäkin huolimatta Eetun kanssa otettiin aallokkoa vastaan vielä
revanssi kun se matalassa vedessä nousi niin mukavan korkeaksi. Olli ei
leikkiin ryhtynyt vaan tyytyi jo rantautumaan. Armeijan miehen ei tulisi
siviilissä tietysti hullutellakaan.
Hietasaari tarjosi kuitenkin levähdyspaikan ja soppa siinä
keiteltiin. Vatsat täynnä matkaa oli helppo jatkaa kohti Viukarinsaaria, joista
toinen sisältää tervetulleen saunan. Leiripaikka löytyi läntisemmän Viukarin
itärannalta. Laavu ja kaikki ja saunallekin lyhyt matka.
Tuttu näkymä räjähti äkkiä esiin kun kajakeista saatiin
tavarat levitettyä ympäriinsä ja leiri tuntui välittömästi kotoisalta. Illan
myötä rantoja käytiin kalastelemassa ja ahventa tulikin sen verran, että siitä
iltaruokaa saatiin valmistettua. Aurinko maalaili myös taivaanrantaan sen
verran upeat maisemat, että kameran kanssa siellä vierähti tovi jos toinenkin.
Saunakin tarjoili niin maukkaat löylyt, ettei paremmista väliä.
Yö nukuttiin makoisasti ja aamulla herättiin tukalaan
kuumuuteen vasta puolen yhdentoista jälkeen. Aurinko paistoi kirkkaalta
taivaalta ja keli oli täysin toinen. Tuuli oli laantunut puhaltaen enää 4-6
m/s, joskin suunta oli säilynyt suunnilleen samana mikä tiesi tulevan matkan
taittamista vastatuuleen.
Karttuselän ylitys vastatuuleen kajakilla onkin tietynlainen
ponnistus, mutta tunnin yhtäjakoisen melomisen jälkeen sekin oli koettu.
Juominen maistui ja aurinkorasva oli tullut tarpeeseen, sen näki Ollin
käsivarsista kun ei rasvaa halunnut.
Karttuselän loppu kikkailtiin kohti Sorvasalmea lähes kaikki
kaislikot ja kivikot kierrellen, näin matka taittui huomaamatta kun
ihmeteltävää oli joka puolella. Tällä tavalla myös kajakkimatkailun selkeät
edut tulevat esiin: voi mennä lähes mistä tahansa.
Jatkettiin melomista Pienen Koivuselän itäreunaa etelään
kohti Patajärveä ajatuksena mennä sitä kautta takaisin Matilanvirralle.
Patajärven rannalta löytyikin yllättäen reissun hienoin leiripaikka, joten
siihenpä jäätiin sitten yöksi. Perillä oltiin iltapäivällä neljän aikoja ja
soppa vatsassa jo viideltä. Ilta meni pääsääntöisesti kalastellen, haukia ja
ahvenia saaliina. Tälläkin kertaa ahvenet menivät parempiin suihin rantakalan
muodossa. Iltaa myöten kiiri sade paikalle ja oli hyvä hetki vetäytyä teltan
suojiin keräämään voimia.
Uusi aamu käynnistettiin klo 8 jälkeen sateisissa
tunnelmissa. Vettä oli tullut lähes koko yön tasaiseen tahtiin ja jatkui yhä.
Nyt matkaa oli enää viitisen kilometriä jäljellä, joten jo aamupäivän puolella
oltaisiin perillä autolla. Sade jaksoi kastella reissuajat vielä helposti mutta
mielialaan asti sade ei tälläkään kertaa yltänyt. Kanootit kyytiin ja takaisin
kohti kotimaisemia, jälleen yhtä mielekästä kokemusta rikkaampana.
Kommentit
Lähetä kommentti